Uutta käyttöä leimasimille (new use for stamps)

Kokeilin pitkästä aikaa itsestään kuivuvan askartelumassan käyttöä, Sinellin ohjeen innoittamana. Askartelumassa on sellaista, jota saa mistä tahansa askartelukaupasta tai tavaratalosta ja jota myös monet lapset käyttävät omiin askarteluihinsa.

Kaulimisen ja leikkaamisen jälkeen painoin askartelumassan palaseen leimasimella tekstin -- siis ilman mustetta, painaen leimasinta aika voimakkaasti. Lopuksi "maalasin" askartelumassapalasen vihreällä liituvärillä (chalks), jolloin leimasimen teksti nousee paremmin esiin.

Tällä tavalla olisi helppo ja halpaa tehdä itse koristeita kortteihin, esim. nappeja tms. Tällä kertaa kortti on itselleni, noille pitkille liuskoille aion kirjoittaa lähiaikojen haaveita.

Kokeiluja (experiments)

Olen aina ihaillut kirjekuoria, joissa on kaunis narukiinnitys. Pari vuotta vanhan Martha Stewart Living -lehden innoittamana kokeilin itsekin tehdä vastaavan kuoren (Marthan kirjekuoret olivat isompia ja hillitymmän värisiä ja solmittu silkkilangalla). Oli miten oli, omassa kokeilussani sydämet on leikattu Fiskarsin kuviolävistimellä ja lanka on pujotettu molempiin sydämiin erikseen. Kaksinkertainen solmu kannattaa tehdä kummankin "nurjalle puolelle", jotta sydämet pysyvät paikallaan.

Tässä vaiheessa, kun molemmat sydämet on kiinnitetty, kannattaa täyttää kuori -- laittaa sinne minikokoinen kirje, lahja tms. ja vasta sen jälkeen kieputtaa uusi langanpätkä sydänten ympäri kahdeksikon muotoisesti. Tällä tavalla sydämet pysyvät kauniisti paikallaan, vaikka kirjekuoren saaja langan avaakin.

Tässä vielä sama kirjekuori nojaamassa Greengaten kynäpurkkiin, johon olen aikeissa siirtää kaikki tussikynäni. Järjestäminen siis jatkuu. :)

Lomaa odotellessa (waiting for holiday)

Kesä ei ole ihan vielä täällä, mutta innostuin tekemään lomasta kertovan muistilapun töihin työhuoneeni oveen. Alas lisään vielä rivin, jossa kerrotaan, milloin olen seuraavan kerran paikalla. Loma ei siis ole vielä alkamassa, mutta voihan sitä aina unelmoida...

Sandaalit ovat värittömällä musteella ja kahdella eri kohojauheella tehdyt. Ne on kiinnitetty korttiin niin, että ovat kortista koholla. Paperit ovat -- hiekkarantapaperia lukuunottamatta -- Daisy D'n. Yksinkertaista ja nopeaa ja kivaa. Nyt kun vielä se loma alkaisi.

Loppukuun postia (got mail)

Tänään sain mukavaa postia. SAY muisti minua loppukuun paketilla, josta löytyi suklaan lisäksi huopasydämiä, pikkuisia tähtiä, nauhaa, kukan mallisia haaraniittejä ja kahden tyyppisiä sirkkarenkaita (piilottelevat kuvassa vasemman puoleisen paperin päällä kuten tähdetkin) sekä kahta erilaista paperia ja kaksi Moo-korttia. Vasemmalla alakulmassa näkyy paketin mukana tullut kortti SAY:lta.

SAY saattaa ihmetellä noita hopeanvärisiä sydämiä. Paketissa oli mukana kierrätysmateriaalina kahvipurkin kansia ja kokeilin niihin Fiskarsin sydämenmuotoista kuvioleikkuria -- tulos näkyy kuvassa. Keksin siis jo käyttöä. :)

Hyvin oli SAY onnistunut valitsemaan paketin sisällön: ovat mieleisiä ja kaikki tulevat varmasti käyttöön eli kiitos SAY!

Viimeisin hankinta (latest purchase)

Viimeisin kirjahankintani on tämä. Suosittelen kaikille, jotka syystä tai toisesta tekevät taaperoaiheisia scrapbook-sivuja. Visuaalisesti kirja ei välttämättä tarjoa uudenuusia ideoita, jos on lukenut aikaisemminkin scrapbooking-aiheisia kirjoja tai -lehtiä, mutta varsinaisten aiheiden osalta kirjasta saa mielestäni mukavasti ideoita.

Tykkäsin esim. kuukausittain etenevästä pikkualbumista, jossa dokumentoidaan puhumaan oppivan taaperon uudet sanat (eräänlainen taapero-suomi -sanakirja) ja kirjasta löytyi myös poikkeuksellisen hieno uhmakohtaukseen liittyvä sommitelma. Minulla on käynnissä pari projektia tämän kirjan innoittamana, niistä mahdollisesti myöhemmin lisää. :)

Tälle tuli tarvetta (this is needed)

Olen nähtävästi sen ikäinen, että tämän aiheisia kortteja tarvitaan harva se päivä. :) Hyvä niin, ja toivottavasti pääsen talvella tekemään uusia vauva-aiheisia onnitteluja.

Tämä korttini on toteutettu samalla tekniikalla kuin pari viikkoa sitten tekemäni kortti. Läpinäkyvän kalvon takana näkyviä sanoja voi siis heiluttaa ja niiden järjestys muuttuu samalla. Lastenvaunuhaaraniitin olen ostanut monta kuukautta sitten Paperikierteestä, kimaltava kulmakoriste on Heidi Swappin. Näitä ravistettavia kortteja on superhauska tehdä, haastan kaikki kokeilemaan.

Söpöstelyä (being cute)

Törmäsin suomalaiseen korttihaasteblogiin ja innostuin osallistumaan. Korttini on kokoa 4*4 (10,2 cm*10,2 cm). Haasteissa kivointa on se, että tulee kokeiltua uusia asioita -- tällä "kaavalla" tehtyä korttia ei varmasti muuten olisi tullut kokeiltua.

Papereista kaksi on Tildan, yksi japanilaista origamipaperia ja alimmat kaksi Sassafrass Lass -valmistajan. Haaraniitit ja explore-tekstillä varustettu koriste ovat Making Memoriesin. Kissan piirsin englantilaisen Cardmaking & Papercraft -lehden tuoreimman numeron ideoiden perusteella. Kissan pään kiinnitin kohotarroilla. Kissan tekemiseen käytin myös punertavaa mustetta, jolla käsittelin reunat.

Tämän on tarkoitus olla syntymäpäiväkortti eskari-ikäiselle, mutta tuskin pahastuisin itsekään, jos saisin tämän kortin eli käynee myös aikuiselle kissojen ystävälle. :)

Vielä järjestämisestä (once again about organizing)

Kirjoitin pari päivää sitten askartelutarvikkeitten järjestämisestä. Unohdin silloin kertoa joulukalenterista, josta muokkasin paikan ylimääräisille aakkosille. Tämä idea on saman kirjan ansiota kuin koko järjestämisoperaationi.

Aakkoslokerikon (joka siis alunperin oli Hemtexin joulukalenteri) paikka on askartelukaapin sisällä, joten en ollut turhan tarkka sen ulkonäöstä. Siksi tuo numero viisi esim. näkyy edelleen.

Kivaa joka tapauksessa, että ylimääräisille aakkosille ja aakkosleimasimille on nyt selkeät paikkansa -- kullekin omansa. Ehkä innostun käyttämään näitä nyt useammin.

Värit joita en käytä (colors I don't gravitate towards)

Kaikilla on varmasti värejä, jotka eivät tunnu niin luontevilta. Minulle sellaisia ovat sinisen sävyt ja ruskeaan taittuva keltainen. Tämän huomasi hyvin, kun järjestin kaikki kuviolliset paperini pari päivää sitten. Sinisten ja keltaisten paperien pinot ovat olemattoman pienet.


Tein ihan tarkoituksella jotain käyttäen näitä ei-niin-omia värejä. Tämä on kortti kesälomalle jäävälle ystävälle, jonka ammattiin kirjaimet ja viivain liittyvät. :) Tällaiset tag-tyyppiset kortit, joissa varsinainen viesti on piilossa, ovat ominta itseäni, vaikka väri ei olekaan. Mutta mitä ihmettä on tag suomeksi?

Samoilla linjoilla (thinking the same)

Hauska sattuma, että tein itsekin eilen eräänlaisen muistilappusysteemin. Halusin lähinnä kokeilla paksusta pahvista (chipboard) tehtyjä aakkosia kehyksinä.

Pahviaakkoset on maalattu akryyliväreillä, P- ja N-kirjaimista pilkistävä taivas on ottamastani valokuvasta ja mustavalkoinen paperi on kuviollista paperia, jota olen käyttänyt ennenkin. Tykkään erityisesti tuosta varsinaisesta muistilapusta. Kaapista löytyneet leikatut paperikehykset saivat mustan taustan ja valkoisen tekstin. Rautalangalla voi kiinnittää viestin teetä, maitoa tms. -- mikä sitten onkaan loppumassa. Siksi siis sana "pian". Olisi kiva muistaa mikä on loppumassa jo ennen kuin se on loppu.

Sain myös kivaa postia vähemmän salaiselta askarteluystävältä. Ehkä tuo muistilappusysteemini voi olla samalla myös vastaus tämän ATC:n taustalta löytyneeseen kysymykseen (anytime soon?) Siis: soon, pian.

Kiitos postista! (thank you)

Tänään oli hyvä postipäivä. SAY muisti minua muistilapuille tarkoitetulla, itse tehdyllä kyltillä. Kiitos siitä! Kyltti on ehkä vaneria ja orvokit on todennäköisesti kiinnitetty decoupage-lakalla. Niin ainakin luulen.

Teline pääsi heti käyttöön ja se näyttää ihan luontevalta meidän keittiössä. :) Uskon sitä paitsi, että minulla on tosi hyvä SAY, koska hän pohtii niin paljon, ilahdunko hänen kirjeistään. SAY: postiasi on kiva odottaa!

Kaikki järjestyksessä? (the organized & inspired scrapbooker :)

Viime viikolla ollessani flunssassa luin juuri hankkimaani kirjaa The organized & inspired scrapbooker ja innostuin järjestämään askartelutarvikkeeni. On tosi ärsyttävää etsiä esim. jotain tiettyä kuviollista paperia: ideoiden toteuttaminen on huomattavasti kivempaa, jos kaikki on jotakuinkin tallessa.

The organized & inspired scrapbooker -kirjan perusidea on, että ei ole yhtä oikeaa tapaa järjestää tavaroita. Kirjassa esitellään erilaisia vaihtoehtoja. Jotkut järjestävät värin perusteella, osa käyttötavan. Jotkut tykkäävät läpinäkyvistä laatikoista, toiset haluavat kaiken siististi ovien taakse.

Minulle selkein haaste on paperien pitäminen järjestyksessä. Säilytän kuviollisia papereita ja yksivärisiä papereita omissa muovilokeroissaan, joissa ne on lisäksi järjestetty värin ja muodon mukaan arkisiin muovitaskuihin (esim. mustavalkoiset kuviolliset paperit yhteen muovitaskuun, vihreänsävyiset yhteen, piparireunaiset paperit yhteen). Säilytysjärjestelmä näkyy ihan ylimmäisessä kuvassa, jossa päällimmäisessä muovitaskussa on aakkospapereita. Paperien järjestäminen on ihanaa! En edes yritä säilyttää niitä 12*12 koossa, vaan taitan ne suosiolla puoliksi, jotta ne mahtuvat säilyttämiseen käyttämiini muovitaskuihin. Säästän myös pienenpieniä palasia erillisessä sälätaskussa.


Viikonloppuna päätin, että kalvojen (transparencies tai overlays) säilytyspaikka on tuossa ylimmän kuvan vaaleanvihreässä lehtikotelossa, samoin kuin huovan ja erilaisten sabluunoitten. Itse leikkaamani sabluunat odottavat lehtikotelon ulkopuolelle kiinnitettynä -- siitä ne on helppo löytää.

Akryylimaalit ja liituvärit (chalks) sekä leimasimet järjestin löytämiini lasipurkkeihin. Tätä ideaa en olisi keksinyt ilman The organized & inspired scrapbooker -kirjan lukemista. :)

Lähellä olevassa kaapissa on pari muovilokerikkoa pikkutavaroille ja laatikkoja muille tarvikkeille. Ihana kun kaikki on järjestyksessä, ainakin hetken.

Kirjanmerkkejä ensi viikoksi (bookmarks for next week)

Innostuin eilen tekemään kolme mustavalkoista kirjanmerkkiä. Kaikki näissä käytetyt paperit ovat jämäpaloja aiemmista projekteista ja lanka on hajonneesta villapaidasta purettua.

Idean saatuani olisin voinut tehdä näitä vaikka kuinka monta. Kirjaimiin käytetyn kohojauheen sulattaminen leivänpaahtimen päällä on kuitenkin sellaista puuhaa, että ehkä kolme oli ihan tarpeeksi. :) Minulla on siis väritöntä mustetta ja eri värisiä kohojauheita, mutta ei kohojauheen kanssa käytettävää kuumailmapuhallinta. Hiustenkuivain ei selvästi sovellu tehtävään (sen puhaltama ilma ei ole tarpeeksi kuumaa). Pari senttiä leivänpaahtimen yläpuolella sen sijaan on niin kuumaa, että kohojauhe sulaa tarpeeksi. Ja huom. leimapuoli siis ylöspäin, jotta kohojauhe ei varise leivänpaahtimeen! Ja varovaisesti, totta kai.

Takaisin omiin väreihini (back to my own colors)

Pakko myöntää: tykkään voimakkaista väreistä, varsinkin punaisesta. Yritin miettiä, mitä väriyhdistelmää en ole koskaan käyttänyt scrapbook-sivuillani ja päädyin tulokseen vaaleanvihreä & ruskea. Sitä siis tässä!

Tämä sivu on kokoa 6*12 (senteissä ilmaistuna reilut 15*30). Koko on sopivan haastava, koska se on minulle uusi ja joudun miettimään sivuja enemmän kuin koossa 6*6 tai 8*8, joissa tällä hetkellä lähinnä skräppään.


Scrapbooking on varsinainen ja rakkain harrastukseni, vaikka en valmiita sivuja tässä blogissa yleensä esittelekään. Nyt valokuvat -- ja teksti -- olivat kuitenkin sopivan neutraaleja, joten ajattelin, että mikä ettei. Silloin tällöin saattaa yksittäinen sivu siis tulla esille. :)

Vaaleanvihreä, ruskea, vaaleanpunainen ja raidallinen paperi ovat kaappini uumenista. Värikkäät reunat ja tekstipalkki ovat Sassafrass Lass -valmistajan (Scrumptious Die Cut trims). Pohjapiirros on kaappien uumenista ja olen itse tehnyt pyöreän koristeen, jossa on käytetty kalvoa. Vaaleanpunaiset aakkoset ovat American crafts -valmistajan. Maalasin ne vielä glittermaalilla. Kunpa ärhäkkä flunssa vielä paranisi, niin voisin vaikka leipoa..

Ei pelkkää paperia (digital scrapbooking)

Sain Lehtipöllöltä Blogging with a Purpose -tunnustuksen. Kiitos siitä, se ilahdutti paljon! Olen nähnyt tuon palkinnon niin monessa askartelublogissa, että en lähde enää jatkamaan. Menisi koko ilta, kun yrittäisin selvittää kenellä se jo on. :) Sen sijaan kirjoitan aiheesta digiskräppäys -- taito, joka on todella hienosti Lehtipöllön hyppysissä. Eli lähetän kunniaa takaisin, tekemäni digikortin muodossa.

Digiskräppäys on minulle kivaa vaihtelua. Parasta siinä on, että taloudelliset rajoitteet eivät tule niin nopeasti vastaan. Erilaisia koristeita, värejä, materiaaleja ym. löytyy rajattomasti ilman, että rahaa kuluu. Tai olenhan minä tehnyt yhden digiskräppäykseen liittyvän hankinnan: ostin pari vuotta sitten tämän ohjelman, jolla tuo ylläoleva korttikin on tehty.

Scrapbook Factory Deluxesta on tullut jo uudempia versioita, mutta suosittelen lämpimästi, ainakin ennen kaikkea paperimuodossa skräppääville. Tosi helppokäyttöinen ja monipuolinen! Nimenomaan digiskräppäystä harrastava saattaisi toki kyllästyä tähän parissa kuukaudessa, mutta satunnaiseen käyttöön tämä on oikein, oikein hyvä.

Askartelemista tiedossa? (Looking forward to crafting?)

Minua pyydettiin kaasoksi. Kotoa ei löytynyt muistikirjoja, joten ennen ensimmäistä häihin liittyvää tapaamista tein pikavauhtia itselleni muistivihon. Printtasin jo netistä juhlapaikan pohjapiirroksen, jonka niittasin vihkoon.. Tämä on minulle luontevaa tyyliä: nopeaa, rentoa, itselle tuttuja värejä.

Oikeastaan ainoat minulle "uudet" jutut tässä vihossa ovat sen sisäsivuilla: ylimmän kuvan koholeimattu sydän (väritön muste ja valkoinen kohojauhe) sekä sisemmän sivun kello, jolle leikkasin tilaa parista muustakin sisäsivusta.

Kello on tehty scrapbooking-askarteluun tarkoitetusta, valmiiksi litistetystä pullonkorkista. Näyttää ihan taskukellolta niin kuin oli tarkoituskin. Eikös kaason ole hyvä muistaa, milloin mitäkin on syytä tapahtua?

Onneksi minulla on ihania muistoja omien häiden valmistelusta -- ja ylipäätään kokemusta tapahtumien järjestämisestä -- ja hääpari kuulosti siltä, että monia asioita on jo mietitty. Tämä vihko laukussani kuljen syksyyn asti.

Kerrankin ajoissa (early for once)

En olisi kyllä uskonut, että innostun kalvojutuista. Näin kuitenkin kävi ja olen jo alkanut askarrella pöytäkoristeita vapuksi. Pohja on scrapbooking-harrastukseen tarkoitettua kalvoa (transparencies tai overlays), koristeen alaosan ja ilmapallojen paperit ovat jostain kaappini uumenista. Kirjaimet ovat Tilda-sarjaa.

Koristeen varsinainen juju oli langan käyttö ilmapallojen naruiksi. Kivaa, vastaavaa teen varmasti myöhemminkin! Koristeen reunat maalasin vaaleanpunaisella liituvärillä (chalk).

Idean tähän sain kortista, jossa lennätettiin leijaa. Leijan naru oli samalla tavalla langasta tehty. Muitakin vastaavia ideoita voisi varmasti keksiä. Naru voisi olla pyykkinaru tai ehkä hyppynaru...

Ylijäämäkirjaimet (left over letters)

En varmasti ole ainoa, jolta jää aakkospakkauksista aina kirjaimia käyttämättä. B-, f- ja w-tarrat pyörivät askartelukaapissa muitten eksoottisten kirjainten seassa. Käyttötarkoituksia olisi kiva keksiä -- sääli heittää poiskaan! Joskus muokkaan esim. f-kirjaimista ylimääräisiä i-kirjaimia, jos niille on tarve. Mitä muuta niille voisi tehdä?

Näitten pyöreitten pahviaakkosten (Queen & co:n chipboard-aakkoset) kanssa ongelma ratkesi kuitenkin luontevasti. W on toisinpäin kuin ilmetty M.

Mustavalkoinen paperi on Making Memories -valmistajan 5th Avenue Sophia Floral. Limenvihreät ympyrät ovat saman paperin kääntöpuolelta. Halusin hyödyntää nuo piparkakkureunaisen paperin valmiit reiät pujottamalla tummansinistä nauhaa niiden läpi. Nauha muuttuu vaaleansiniseksi tuolla alakulmassa ja jatkuu sen verran, että sillä voi solmia kortin kiinni. Kivaa ja nopeaa!

Ylimääräisille aakkosille haluaisin kyllä keksiä uusia käyttötapoja -- pitkällä tähtäimellä.

Lähetettyä (sent mail)

Lähetin itsekin tänään postia. Suvussa vietetään ensi viikolla syntymäpäiviä ja halusin yllättää päivänsankarin. Kuultopaperikirjekuoreen tulee varsinainen lahja eli lahjakortti, joka liittyy valokuvan paikkaan. Kortin saaja oli itse paikalla, kun valokuva otettiin.

Idean korttiin sain Pikkuhelistimen blogista (alempi scrapbook-sivu eli Reinoja lainaamassa...). Tosin koomista kyllä, en tiedä onko näillä enää mitään yhteistä. Kiitos ideasta joka tapauksessa. :) Lähinnä ajattelin varmaan tyhjän tilan käyttöä, koska itselläni on sillä saralla paljon petraamista. Tyhjän tilan tietoinen hyödyntäminen kortissa tai scrapbook-sivussa voi olla ihan hyvä juttu, muistutan itselleni.

Postia! (got mail)

Salainen askarteluystäväni ilahdutti kauniilla postikortilla. Kivan tasapainoinen kortti ja mukava tuo palapeli. Kiitos, SAY!

Ravistettava koriste (shaker box)

Tein viikonloppuna ihkaensimmäisen ravistettavan koristeen, josta siis kuva yllä. Englanniksi näiden nimi on shaker box, en millään keksi järkevää suomenkielistä sanaa. Ehdotuksia otetaan vastaan. :)

Koriste oli helppo tehdä. Leikkasin Fiskarsin ympyränmuotoisella kuvioleikkurilla kaksi ympyrää paperista sekä yhden ympyrän läpinäkyvästä kalvosta.

Toisen paperiympyrän sisältä leikkasin pienemmän ympyrän ja sain näin "kehykset". Näihin kehyksiin kiinnitin kalvon, katso kuva alla.

Alemman, kokonaisen ympyrän reunoille kiinnitin sitten pieniä kohotarroja ja keskelle ripottelin -- nonparelleja! Sitten vain ylempi, "ikkunallinen" ympyrä alempaan kiinni, ja valmista on. Tosin itse lisäsin vielä kukanmuotoisen, ylimääräisen "kehyksen" päällimmäiseksi. Nonparelleja voi ravistaa koristeen sisällä ja ne liikkuvat kauniisti, kun kortin ottaa käteen.

Jotain ihan muuta (something else to try)

Joskus on hyvä kokeilla myös tyylejä, jotka eivät tunnu ihan omilta. Itselleni yhtä tällaista tyyliä edustaa amerikkalainen Michelle Minken. Hänen töitään oli paljon amerikkalaisissa scrapbooking-lehdissä, varsinkin Memory Makers -lehdessä pari vuotta sitten. Löysin netistä äkkiseltään vain yhden esimerkin, josta onneksi käy ilmi hänen tyylinsä.

Oli miten oli, tein kirjanmerkin vähän samantyyppisellä tyylillä. Tässä on käytetty yhteensä viittä erilaista nauhaa (kävin kangaskaupassa pari päivää sitten), sirkkarenkaita (eyelets), haaraniittejä, niittejä, metallista koristetta ja niin edelleen -- vähän kaikkea. Kahvikuppitarrat on muokattu suomalaisen sisustusliikeketjun pakkausmateriaalina käyttämistä tarroista. Paperikoristeet leikkasin itse.

Kirjanmerkin alla on vasta ostamani keittokirja, jonka väliin tätä kirjanmerkkiä ajattelin. Mustikkaisista valkosuklaaunelmista voi aina unelmoida. :)

Tyyli: ei edellenkään ihan oma juttuni, mutta kiva kokeilla. Ja kokeilemisen kauttahan aina oppii.