Valkoinen joulukortti ja koriste

Viikottaisen Inspiroidu-haasteen lisäksi innostuin tänä viikkona osallistumaan Jehkottaren korttihaasteeseen, koska aihe oli niin kiehtova: valkoinen joulukortti.

Kyyhkysen piirsin helmiäiskartongille ja se on koholla kortista, kuten myös siipi. Kortin koko on 10*10 cm ja materiaalina on käytetty mm. hajonnutta kaulakorua, "raaputtamalla" kohokuvioitua kuultopaperia sekä scrapbooking-tarvikkeitani. Kortin ripustusnauha on tylliä.

Juu, on tämä kortti. Aina välillä teen joulukortteja, jotka voi ottaa myös käyttöön joulukoristeeksi. Lähettämishetkellä kiinnitän tuon tyllin kortin alle niin, että aluksi koriste näyttää pelkältä kortilta ja jos haluaa, sen voi myöhemmin ripustaa esimerkiksi ovenkahvaan koristeeksi.

Yllättävän vaikeaa inspiroitumista

Huvittavaa sinänsä, että Inspiroidu-blogin 31. haaste tuntui minusta hankalalta, sillä kyse oli itselleni erittäin tutusta "runsaammasta" tyylistä. Ajattelin aluksi, että teen uuden sivun omalla tyylilläni, mutta sitten aloin jotenkin ylianalysoimaan omaa tyyliäni ja skräppäyksestä katosi hetkeksi ilo kokonaan. No, jatkoin kuitenkin ja tässä on lopputulos.

Ajatukseni tässä sivussa on, että runsaamman tyylin ei tarvitse olla yhtään kalliimpaa kuin yksinkertaisemman. Tässä on itse tehtyjä koristeita: paperista rypytetyt nauhat, klemmari ja kukka. Sivussa on myös käytetty, minulle tyypillisesti, akryylimaalia ja liituväriä. Laitan lähipäivinä ohjeen siitä, miten olen tehnyt tuon kukan. Koristeiden tekeminen itse on hyvä keino käyttää askartelusta jäävää pientä paperisilppua.

Runsas tyyli syntyy kerroksista eli perusidea on ihan sama kuin yksinkertaisemmassa tyylissä, mutta kerroksellisuutta saa ja kannattaa käyttää enemmän.


Lopputulos on sekavampi kuin haluaisin sen olevan, mutta aihe ainakin on tärkeä. Sivu liittyy syntymäpäivän viettoon. Minulla on ystävä, joka on syntynyt samana päivänä kuin minä, ja on kiva viettää syntymäpäivää yhdessä. Tänä vuonna, syntymäpäivämatkalla, olimme juuri käyneet syvällisen vanhenemiseen liittyvän keskustelun ja halusimme istahtaa hetkeksi kahvilaan, kevyemmissä tunnelmissa. Repesimme täysin, kun näimme teepussin nimen ja tekstin ja mukin kuviot. Se niistä kevyemmistä tunnelmista. :)


Tarvikkeet: Ylempi kuviopaperi Jenni Bowlin. Alempi kuviopaperi My Mind's Eye, käytetty myös saman paperin yksiväristä taustapuolta. Vyön solki K & Company, blingblingympyrä Kaiser Craft. Pitsi leikattu Ihan pienen putiikin pitsistä. Aakkoset Heidi Swapp. Vaaleat paperit oman askartelukaapin uumenista, samoin kuin napit, lanka, sininen akryyliväri, sininen muste ja liituvärit.

Hyötykäyttöä paperisilpulle

Askartelupöydälläni lainehtii usein erilaisten kuviopapereiden pieniä palasia, joita myös ahkerasti säästän. Niille on hauska keksiä käyttöä ja samalla saattaa syntyä jotain kaunista.

Innostuin koristelemaan klemmareita. Klemmarit ovat "sitä isompaa kokoa", niiden pituus on noin viisi senttiä. Ensin leikkasin kuviopaperisilpusta pieniä sydämiä (noin 1,5 * 2 cm), käsittelin sydänten reunat musteella ja koristelin sydämet. Sen jälkeen ne saivat kerroksen decoupage-lakkaa päälleen.

Kun sydämet olivat kuivuneet, kiinnitin ne klemmarin molemmille puolille niin, että klemmari jää väliin. Kiinnittämiseen käytin vahvinta liimaa, mitä talosta löytyy.

Nämä vaativat vielä vähän tuotekehittelyä, mutta väkertäminen oli niin kivaa, että voisin innostua uudestaan. Inspiraation sain Making Memoriesin huopakoristeisista klemmareista, joille halusin tehdä itse vastineen. Näitä voi käyttää scrapbook-sivujen koristeina tai antaa lahjaksi sellaisenaan. Ihaninta on, että näihin käyvät ne kaikista pienimmät paperinpalat. Ne, jotka ovat jo melkein matkalla paperiroskikseen.

Pakettikortteja, mutta ei jouluksi

Aina välillä teen tageja tulevaa käyttöä varten, odottamaan. Nämä pikkuiset, reilun sentin pituiset silhuettileimasimet ovat siihen oivallisia, varsinkin nyt kun minulta löytyy erivärisiä mustetyynyjä. Minulle on kehittynyt melkoinen rakkaus VersaFinen ja VersaColorin minikokoisiin musteisiin. Ne ovat edullisia (hinta jossain 2 ja 3 euron välillä) ja on kiva tarvittaessa kaivaa esiin esimerkiksi oranssi leimasinmuste. Tässä yhteydessä tageja voi varmasti kutsua pakettikorteiksi, mutta mikä niiden nimi olisi suomeksi noin ylipäätään?

Välillä olen harkinnut puolivakavissani soittoa Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen kysyäkseni sanoista skräppäys ja tagi. Tuskin heilläkään mitään valmista vastausta olisi, mutta skräppäys-sanalle pitäisi kyllä keksiä suomenkielinen vastine. Joku viisas, please? Olisin ikuisesti kiitollinen. Skräppäys ei sanana selitä itseään ja kuulostaa lisäksi sanana harvinaisen ärsyttävältä. Scrapbooking on OK, mutta olisi hyvä, että sille olisi myös suomenkielinen vastine. Leikekirja-askartelusta tulee useimmille mieleen lehtileikkeiden ym. muistojen kerääminen, ei scrapbooking. Välillä olen miettinyt, kävisikö muistokirja-askartelu, mutta sekin kuulostaa jotenkin oudolta. Muistoilu?

Mikä sinun mielestäsi olisi hyvä nimi scrapbooking-harrastukselle? Tai tageille? Omulin keksimä skräpistys on sanana loistava oivallus. Paras asia, mitä skräppäys-sanasta on tullut. :)

Joulusadun ensimmäinen sivu

Niin oudolta kuin se kuulostaakin, tällä kertaa sain inspiraation askartelupöydältäni löytyneestä napista. Se oli oikeastaan pudonnut yhdestä paidasta, mutta mieheni oli luullut, että kyseessä on askartelutarvike ja nostanut napin pöydälle... Nappi kohtasi pian My Mind's Eyen pallopaperin ja sitten päätin, että teen ensimmäisen sivun jo jonkin aikaa suunnittelemaani joulusatuun.

Tässä ei ole käytetty mitään albumia, vaan satu alkaa muotoutua ihan yksittäisistä sivuista. Pink Poisonin pupuleimasinta aion käyttää tavalla tai toisella joka sivulla. Lisäksi sisemmille sivuille tulee, tarinan lisäksi, valokuvia, joissa seikkailee taapero, jonka paidasta pudonnut nappi koristaa nyt albumin kantta. Tämä on siis jonkinlaista fantasiaskräppäystä, korttiaskartelun tekniikoita käyttäen. :) Haluan kertoa joulunodotuksesta tavalla, jonka leikki-ikäinen ymmärtää ja joka näyttää aikuisenkin mielestä kauniilta. Joulusatua ajattelin koota hiljalleen, inspiraation mukaan. Monia ideoita minulla jo on.

Paljastuksia

Inspiroidu-blogin haastesivut ja muut tuumakoossa 8,5 * 11 skräppäämäni sivut päätyvät nykyisin SEI:n preservation series -sarjan albumeihin. SEI:n albumit ovat selkeitä, yksivärisiä ja edullisia (hinta noin 6-8 dollaria per albumi, vinkkinä: toivoisin näitä myös Suomeen myyntiin..).

Minulla on näitä useita, väljästi teeman ja sivujen pysty- tai vaakasuoruuden mukaan jaoteltuna. Tuumakoko 8,5 * 11 tuntuu tällä hetkellä luontevimmalta. Tosin toisellakin tapaa skräppään, siitä olen avautunut aiemmin.

Miten te muut säilytätte yksittäisiä scrapbook-sivuja? Siis sellaisia, jotka eivät ole jo valmiiksi osa jotain etukäteen ajateltua kokonaisuutta. Miten ryhmittelette, millaisiin albumeihin? Olisi kiva kuulla. :)

30. haaste

Inspiroidu-blogin 30. haaste (wau, onnea!) liittyi elottomiin esineisiin. Tavaroista ja esineistä skräppääminen on minulle varsin arkista, joten haastoin itseni käyttämään sivussa neljää valokuvaa. Se on minulle poikkeuksellisen paljon. Tykkään tosi paljon esimerkiksi Omulin sivuista, joissa on luontevasti käytetty monia kuvia. Silti olen itse omimmillani sivuissa, joissa on yksi tai kaksi valokuvaa. Uusia asioita on hyvä kokeilla..

Oma sivuni ei suoranaisesti kerro minulle rakkaista esineistä, vaan hämmennyksestä, jota koin amsterdamilaisen tavaratalon joulukoristeosastolla. Kruunupäisiä lintuja oli kokonainen seinällinen. Räpsin niistä valokuvia pikaisesti, sillä en ollut varma, saako tavaratalossa kuvata.


Sivun aihe on siis se, minkälaisista koristeista itse kullekin joulun tunnelma syntyy. Tuo pikaisesti tekemäni paperikoriste on lähempänä sitä, millaisista joulukoristeista itse tykkään ja embossausjauheella käsitelty grungeboardkruunu (josta osa embossausjauheesta on raaputettu pois, kuten myös vuosilukupalkissa) on sekin lähempänä omaa makuani kuin kirkkaanvihreät linnut. Eipä silti, sopivassa ympäristössä nuo linnutkin näyttävät varmasti hienoilta.


Tarvikkeet:

Taustapaperi My Mind's Eye (29th Street Market, "Fancy Party"), otsikko ja vihreä paperisuikale Cosmo Cricket (Be Good). Punainen pilkullinen paperi Sassafras Lass (robottipaperin kääntöpuoli). Vaaleat mustavalkoiset paperit Making Memoriesin vihosta. Kruunu Tim Holtz grungeboard. Pienempien valokuvien reunus leikattu K & Companyn tekstipalkeista, alla Bazzillin vaaleanpunaista kartonkia. Numeroleimasimet Sinellistä. "Joulukoristeen" paperi ostettu Lelukauppa Riimikosta Porvoosta. Käytetty myös Zig chalk writer -kynää, rautalankaa, helmiä, embossausjauhetta jne.

Scrapbooking-kuume leviää

Urputin aiemmin sitä, että ystäväni eivät ole innostuneet scrapbooking-harrastuksesta. Olen ainakin tähän asti ollut tuttavapiirini ainut scrapbooking-intoilija.

Tämä syksy tuntuu kuitenkin tuovan asiaan muutosta. Ensin tuntemani Marie perusti oman skräppäysblogin osallistuakseen Inspiroidu-haasteisiin ja nyt yksi toinen ystävä on alkanut varovasti kysellä minialbumien tekemisestä. Ajattelin koota hänelle lahjan omista askarteluvarastoistani, mutta mitä siihen pitäisi kuulua?

Mitä kokoaisitte askartelusta kiinnostuneelle ystävälle, joka ei ole koskaan kokeillut skräppäämistä? Itse ajattelin jotain
- "valmista" minialbumia (kuten kuvassa näkyvä Basic Greyn matchbook kit)
- kaksipuolista teippiä
- erivärisiä papereita
- aakkostarroja albumin otsikon osalta (tiedän, mihin albumi liittyy)
- tekstipalkkeja eli journalinglappuja
- haaraniittejä
- muutamaa tarraa

Sirkkarenkaat ym. rajasin pois, koska niiden käyttämiseen tarvitaan työväline. Mitä muita helppoja ja innostavia tarvikkeita on? Etsin jonkinlaista tasapainoa inspiroitumisen ja onnistumisen välille, sillä en halua antaa lahjaa, joka tuntuu liian vaikealta. Ideat ovat tervetulleita, ehkä joku toinenkin suunnittelee jotain samanlaista..

Jouluista käyttöä kuviopapereille

Kuviopaperit ovat oma "paheeni" askartelumaailmassa. Ne eivät koskaan lakkaa kiehtomasta, koska niistä voi tehdä ihan mitä tahansa. Näin jokin aikaa sitten leivonta-aiheisessa askartelukaupassa jouluisia koristetikkuja, jotka oli tarkoitettu muffinsseja koristamaan. Ne olivat söpöjä, mutta hinta tuntui varsin suolaiselta. Onneksi muistin, että keittiön kaapissamme on cocktail-tikkuja ja askartelukaapissa toinen toistaan kivempia jouluisia papereita.


Lopputulos näkyy yllä ja kelpaisi mielestäni hyvin myös esimerkiksi joulukukkaa koristamaan tai glögikutsuille.

Leikkasin lumiukot kuviopaperista ja jäljensin valkoisesta paperista oikean mallisen taustan lumiukoille. Ennen kuin kiinnitin taustapaperin lumiukkoihin, korostin lumiukkojen kaulaliinoja Glossy Accents -koholakalla. Se kuivuu aika kauan, joten lumiukot odottivat yön yli. Seuraavana päivänä vielä lisäsin todentuntuisuutta käyttämällä hiukan harmaata liituväriä, lumiukot kun harvoin ovat täysin puhtaan valkoisia. :) Samaa lumiukkopaperia on muuten käytetty Lauran blogissa ihanaan scrapbook-sivuun.

Kokoamisvaihe oli nopea. Kiinnitin lumiukon taustapuolelle cocktail-tikun kaksipuolisella teipillä ja sen päälle vielä valkoisen taustapuolen peittävän paperin. Ihan lopuksi kannattaa hiukan "pyöristää" lumiukkoja, joko sormin tai esim. kynän avulla niin, että niistä tulee kuperamman näköisiä.

Sormiveitsi ja harjoittelua

Pia K kyseli tuossa aikaisemmin sormiveitsestä ja sillä leikkaamisesta. Sormiveitsen ero "tavalliseen" askarteluveitseen on sen käytettävyydessä. Etusormi menee tuon pyöreän osan läpi ja veitsen terän kohta on jotakuinkin etusormen sormenpään alla.

Hyvä puoli veitsessä on sen ohjattavuus ja keveys eli sormet eivät väsy yhtä nopeasti kuin "tavallisen" veitsen kanssa leikattaessa. Hintakaan ei kirpaise, alle 5 euroa on minusta varsin kohtuullinen hinta.

Leikkaaminen on minulla edelleen harjoittelun asteella, mutta olen erittäin innostunut. On tosi kiva tehdä scrapbook-sivujen koristeita ihan itse, harjoitella silhuettien tekemistä ja niin edelleen. Kaikenlaiset leikkaamisvinkit ovat tervetulleita! Mikä auttaa pienten yksityiskohtien kanssa?

Maatuskavaihdon lopputulos

Ainakin Marien ja Sannikan blogeista päätellen maatuskavaihdon maatuskat ovat päässeet tänään perille, joten uskallan laittaa valokuvan maatuskoista. Itse tein neljä samanlaista maatuskaa. Omani on työssä ylhäällä vasemmalla, Sannikan tekemän maatuskan vieressä. Olin saanut maatuskani jo valmiiksi, kun Sannikan kirje tuli ja eivätkö näytäkin ihan sisaruksilta? :)

Alla koko värikylläinen joukko, joka siis matkasi vaihdon osallistujille. Tämä oli tosi kivaa, kiitos Niina, Veera, Sannika ja Marie!

Kerrankin ajoissa

Syntymäpäiväkorttien tekeminen meinaa jostain syystä jäädä aina viime hetkelle, ja kiireessä ei ole kiva askarrella. Nyt olen kerrankin ajoissa -- inspiraatio yllätti oudosta suunnasta.

Sain itse tänä syksynä kortin, jossa luki "Viis vuosista, kakku on tärkeintä". Siitä muistin askartelukaapista odottaneet kakunmuotoiset chipboard-kuviot. Sillä tavalla syntyi tämä kortti, ilman sen suurempaa suunnitelmaa.


Krakleerausmaalia, vaaleanpunaista mustetta ja liituväriä eli samoja tarvikkeita, joista tykkään myös scrapbooking-harrastuksessa. Mittanauhan numeroihin sisältyy viesti kortin saajalle. On niillä vuosillakin väliä. :)

Valkoisesta paperista tämä alkoi

Inspiroidu-blogin tämän viikon haaste pyysi skräppäämään ilman valokuvia. Myönnän, että haaste oli minulle aika hankala. Tämä on ensimmäinen koskaan tekemäni scrapbook-sivu ilman valokuvaa. Päätin oikeastaan hoitaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä askartelupöydälläni oli jo valmiiksi tekeillä toinen kokeilu: Bazzillin valkoisesta, pyöreästä kartongista aloittamani sivu. Taustalla näkyvä pahvi ei ole osa sivua, tämä sivu on pyöreä.

Ruotsissa on monta taitavaa skräppääjää, jotka käyttävät nimenomaan tyhjää valkoista paperia ja piirtävät itse osan sivusta. Halusin kokeilla samaa jouluisen sivun suhteen. Tässä sivussa on käytetty siis vain kahta paperia: valkoista ja sinistä, jolle leikkasin aukon valkoisen paperin taakse. Joulukuusen piirsin valkoiselle paperille ja se on siis osa ympyränmuotoisesta paperista. Leikkaamisessa oli avuksi eilen Tampereen messuilta ostamani Fiskarsin sormiveitsi. Tässä on inhorealistinen kuva leikkaamisjäljestä.


Valokuvasta sitä ei varmasti huomaa, mutta luminen "maa" on koholla sinisestä taustapaperista, jotta sivuun syntyy kolmiulotteisuutta. Luonnossa sivu ei näytä yhtä kermakakkumaiselta kuin valokuvassa, onneksi! :) Tavoittelin tuolla valkoisella reunuksella lumista tunnelmaa, en kakun kuorrutusta.. Sivun aihe on siis joulu ja joulukuu. Tykkään joulusta, mutta inhoan viime hetken tungosta kaupoissa ja ihmisten äreyttä. Halusin tehdä sivun kivoista joulun odotukseen liittyvistä asioista. Ei kai tämä sivu valokuvaa tai valokuvia kaipaisikaan?


Tarvikkeet:

Valkoinen, piparireunainen paperi Bazzill, sininen paperi Fancy Pants (Clair de Lune: Frosted). Aakkostarrat Making Memories (FaLaLa). Käytetty myös sinistä ja punaista liituväriä, vaaleansinistä akryylimaalia ja läpinäkyvää glittermaalia sekä Promarker-tusseja.

Silhuettiohje

Blogissani aiemmin vierailleille ei liene yllätys, että tykkään silhueteista. Löysin selkeän ja hyvän ohjeen silhuettien leikkaamiseen. Leikkaaminen on kivaa, mutta vaatii kyllä harjoittelua.

Ja ennen kuin kukaan kysyy, kuvan silhuetit ovat Etsysta eli eivät ole minun leikkaamiani. :) Olisi ihana nähdä enemmän silhuetteja esim. korttiaskartelussa. Minulla on pari projektia mielessä, mutta niistä lisää myöhemmin.

Maatuskavaihdon väliaikatiedot

Sannikan, Marien ja Veeran maatuskat ovat saapuneet ja omanikin ovat lähtövalmiina. En kuitenkaan kuvannut niitä vielä, jotta salaisuus säilyisi.

Yhden osallistujan maatuskoja vielä odotellaan, joten en pysty postittamaan maatuskoita vielä tämän viikon puolella. Toivottavasti pääsevät matkaan ensi viikon alussa..

Jos minulla olisi Dymo...

Nelssonin Dymo-pohdinnoista inspiroituneena: minulla ei ole Dymo-nimikointilaitetta. Nuo kuvassa näkyvät (jonkun lehden välissä tulleet) paperisuikaleet ovat lähintä Dymoon viittavaa, mitä kodistamme löytyy. :)

Dymo on scrapbooking-harrastuksen peruslaitteita. Monet kirjoittavat sillä sivun otsikon tai tekstin. Minulle jostain syystä Dymoista tulee sitkeästi lapsuus mieleen -- ja varsinkin talviurheiluvälineiden nimikointi! Siksi en ole onnistunut ottamaan sitä askartelukäyttöön.

Viime aikoina mieleni on kuitenkin alkanut muuttua. Jos minulla olisi Dymo, voisi se olla tällainen. Eri fonttimahdollisuudet ja netistä löytämäni vaaleanpunaiset, -siniset ja keltaiset Dymo-nauhat ovat saaneet minut epäroimään. Ehkä mieli voi muuttua, en tiedä.

Myytävänä

Laitoin huuto.nettiin myyntiin askartelulehtiä, leimasimia ja yhden minialbumin. Käykää kurkkaamassa.

Vertauskuvallinen haaste

Inspiroidu-blogin tämän viikon haaste kehotti vertauskuvien käyttöön arjen haasteiden kuvaamisessa. Pyörittelin haastetta mielessäni ja päädyin aiheeseen, joka kuvaa kaamosmasennuksen ja ilon rippeiden kanssa painimista. Sivun symboliikka kuvaa toivoa valosta ja keväästä, ja inspiraation sain kukan keskellä olevasta tekstistä "Tomorrows flowers are todays seeds".

Kaamosmasennus on toki vahvasti sanottu, pikemminkin kärsin vuosittain pimeään vuodenaikaan liittyvästä alakulosta. Lempivuodenaikani on itse asiassa syksy, mutta minulle syksyn ihanuus päättyy lokakuuhun. Alkutalven pimeys vaikuttaa mielialaan ja energian määrään. Tiedän kuitenkin, että en ole masentunut, sillä pimeäänkin aikaan löydän itsestäni innostumisen hippusia. Tämän sivun on tarkoitus muistuttaa siitä: ilosta, joka pulppuaa sisältäni myös marraskuussa (vaikka ei aina siltä tunnu). Kukka on tarkoituksella noin suuri. Ilo on voimakkaampaa kuin apeus.


Teknisesti sivussa on minulle uutta Rusty Picklen mustavalkoisen paperin käyttö. Väritin paperista leikkaamani kukan tusseilla ja liituvärillä. Lisäksi sivussa on käytetty krakleerausmaalia, jonka päälle olen levittänyt vaaleanpunaista mustetta, jotta krakleeraus näkyisi paremmin. Krakleerausmaalin sävykin symboloi marraskuuta. Tykkään tosi paljon tarvikkeista, joilla saa sotkea: akryylimaaleista, liituväreistä, krakleerausmaalista.. Kaikesta sellaisesta. :)


Tarvikkeet:

Ruusuinen taustapaperi My Mind's Eye (29th Street Market, Bright "Together" United Floral). Iso kukka leikattu Rusty Picklen paperista (Pop Star, Ashley) ja väritetty Promarker-tusseilla ja liituväreillä. Pilkullinen paperi October Afternoon (Rain Boots), tekstipaperi Making Memories. Käytetty myös krakleerausmaalia (Tim Holtz Distress Crackle Paint, väri Fired Brick) sekä vaaleanpunaista ja ruskeaa mustetta. "Timantit" oman askartelukaapin uumenista.

Hyvä kiertämään

Bongasin Sannikan blogista hyvä kiertämään -haasteen ja lupasin osallistua. Idea on, että Sannika lähettää minulle jotain itsetehtyä ensi vuoden aikana (jännityksellä odotan :) ja laitan itse vastaavasti hyvän kiertämään. Lupaan siis lähettää kolmelle ensimmäiseksi ilmoittautuneelle jotain itse tehtyä ensi vuoden aikana. Heidän täytyy jatkaa haastetta omassa blogissaan, samoin säännöin.


Minun itse tekemäni saattaa olla esimerkiksi muistikirja tai valmiiksi koristelemani minialbumi, johon saaja saa itse lisätä valokuvat. Tai esimerkiksi setti tekemiäni kirjanmerkkejä.

Itse ajattelin laittaa hyvän kiertämään heti vuoden aluksi eli tammikuussa. Löytyykö rohkeita? Toiveita saa myös esittää eli mitä itse tehtyä erityisesti toivoisit tammikuun piristykseksi?

Vielä Amsterdamista

Scrapbooking on selvästi Hollannissa suosittu harrastus, sillä bongasin kirjakaupoista ainakin kolme erilaista paikallista scrapbooking-lehteä. Pikaisen selauksen perusteella lähti mukaan yksi.

Tekniikkavinkkejä en toki ymmärrä, vaikka lehdessä viliseekin englanninkielisiä sanoja (kuten ylemmän sivun otsikko). Ne toki helpottavat. Ja itse asiassa saksan ja ranskan perusteella voi usein arvata merkityksen eli tekstiäkin melkein ymmärtää. Vai mitä sanotte sanasta "pardon" eli anteeksi? :)

Mietin, voisiko Suomessa olla joskus suomenkielistä scrapbooking-lehteä. Ainakin toistaiseksi sen lukijamäärä olisi turhan pieni, mutta onhan toisaalta länsinaapurissakin oma lehtensä..

Oli miten oli, kannattaa katsoa tuo ylempi aukeama suurennettuna. Eikö olekin hieno! Aloin heti suunnittelemaan syksyaiheista minialbumia ja voisin kuvitella, että joku muukin saattaisi kuvasta innostua.

Scrapbooking Amsterdam

Viikonlopun askartelutaukoni syy oli Amsterdamin matka. Tiikeri ei kuitenkaan pääse pilkuistaan; onnistuin käymään Amsterdamissa Scrapland-nimisessä kaupassa.

Scrapland on noin 20-25 minuutin ratikkamatkan päässä Amsterdamin keskustasta. Raitiovaunuista numero 13 pysähtyy suoraan kaupan edessä, joten kulkeminen on helppoa. Metrollakin pääsee, jos tulee eri suunnasta (Jan van Galenstraatin pysäkki), mutta keskustasta päin ratikka on sujuvin. Maanantaisin kauppa on suljettu, muuten aukioloajat ovat ihan tarpeeksi pitkät.

Scrapland on nimensä mukaisesti nimenomaan scrapbooking-kauppa, joten sen anti esimerkiksi leimailusta kiinnostuneelle voi olla rajallisempaa. Mutta ah mikä määrä kuviopapereita ja Bazzillin kartonkeja ainakin 50 eri sävyssä! Ja mahtavia nauhoja!

Suomeen verrattuna hintataso vaihteli. Jotkut tuotteet olivat edullisempia, jotkut samanhintaisia ja esimerkiksi aakkostarrat jonkin verran Suomea kalliimpia. Ainakin minulle kaupan valtti oli nimenomaan paperivalikoima, vaikka kaikkea muutakin löytyi kivasti. Akryylimaaleihin tosin petyin: kaupan hyllyssä kökötti jo kuivahtaneita akryylimaaleja. Muuten kauppa oli tilava, siisti ja valikoimaltaan hyvä.

Kaupan yläkerrasta kuului paljon äänekästä keskustelua ja naurua. Luulin aluksi, että siellä oli kurssi, mutta kyseessä olikin scrapbooking-kokoontuminen, jonne saa tulla vapaasti askartelemaan. Sellaisia myös Suomeen, toivon minä. Ja tuo paperivalikoima lähikauppaan. :)

Skräppäystä epäonnistuneilla kuvilla

Inspiroidu-blogin tämän viikon haaste liittyi epäonnistuneisiin kuviin. Haaste oli tervetullut. En yleensä käytä kuvia, jotka ovat pahasti epäonnistuneet. Joskus ehkä pitäisi. Oman haastesivun kuvani on tältä syksyltä, kun suunnittelin viikko elämästä -albumia (joka jäi ainakin tällä kertaa toteuttamatta). Unohdin kuvata ruusut silloin kun ne olivat vielä hehkeitä, ja sitten en saanut millään kuvaa, josta olisin tykännyt. Hyvä kuitenkin, että valokuva tuli käytettyä. Ilman tätä haastetta se olisi jäänyt väliin.


Sivussa on minulle epätyypillisesti kahta yksiväristä paperia, mutta akryylimaalin ja liituvärin käyttö on sentään kotoisa ratkaisu. :) Kello on leikattu scrapbooking-paperista ja väritetty liituvärillä ja akryylimaalilla. Kellon keskellä olevan metallisen vahvistusrenkaan ympärillä on sivun toinen valokuva, lähikuva gerberasta.


Tarvikkeet:

Yksiväriset taustapaperit Bazzilll, vaaleanvihreä kuviopaperi My Mind's Eye (Wild Asparagus: Baby Boy). Aakkostarrat American Crafts, kello leikattu Teresa Collinsin Journal It (Journal Notes) -paperista. Tekstipalkki, metallinen vahvistusrengas eli grommet ja punainen nauha Making Memories. Huopasydän ja kukanmalliset sirkkarenkaat vaihdossa saatuja. Käytetty myös vaaleanpunaista akryylimaalia ja kolmea eri sävyä liituväriä.

Mietteitä akryylialbumeista

Ihan ensimmäisen akryylialbumini aihe näkyy yllä. Albumi kertoo tästä syksystä: leikkipuistosta, leipomisesta ja muusta arkisesta. Suurin osa kuvista on juuri sellaisia, joita sensuroin tästä blogista (eli kuvia, joissa näkyvät kasvot). Siksi albumista vain pari välähdystä - ja paljon mietteitä.

Akryylialbumin kokoamisen aloitin maalaamalla sivujen reunat vaaleansinisellä akryylimaalilla. Se toi kivasti särmää läpinäkyviin sivuihin. Ihan aluksi kannattaa toki poistaa akryylisivuja suojaava läpinäkyvä kalvo, ennen kuin tekee mitään muuta.

Sen jälkeen aloin sommitella sivuja päällekkäin. Juuri se päällekkäisyys on akryylialbumissa kivaa. Esimerkiksi tuossa yllä näkyvässä kannessa on oikeasti vain yksivärinen paperi ja muotoonleikattu paperi sekä otsikko, kuvassa pilkistävä valokuva näkyy albumin toiselta sivulta ja valokuvan vieressä näkyvä valkoinen reunus itse asiassa albumin kolmannelta sivulta.

Myös tässä on esimerkki vastaavasta. Pitsi, vihreä ja ruskea paperi ovat kaikki alemmilla sivuilla kuin valokuva. Myös kaksipuolisilla papereilla pääsee akryylialbumeissa pelaamaan oikein kunnolla, koska molempia puolia voi hyödyntää samaan aikaan (kunhan varmistaa, että kiinnityskohta ei näy rumasti toiselta puolelta).

Siis, tiivistettynä, superkivaa ajatella sivuja samaan aikaan molemmilta puolilta ja ajatella koko ajan muutama sivu eteenpäin, hyödyntäen myös seuraavien sivujen materiaalia ja läpinäkyvyyttä.

Pahoittelen kuvien vähyyttä (lupaan ottaa ensi viikolla vielä lisää kuvia albumista) ja kannustan kaikkia kokeilemaan itse.