Vihoviimeisenä

Paperikierteen lokakuun haastesivun tein jo monta viikkoa sitten, mutta varsinainen osallistuminen haasteeseen jäi tähän päivään. Onneksi ehdin, vaikka vihoviimeisenä. Hyödynsin sekä sivupohjaa (soveltaen) että värimaailmaa. Sinistä tässä sivussa on Sannikan skräppäysristeilyllä opettama huopakukka, josta tässä myös lähikuva.


Sivun aihe on oikeastaan kieli ja sen ihmeellisyys pienen puhujan näkökulmasta eli linnunpöntöihin liittyvä kesäinen keskustelu. Isomummun nimen sensuroin tekstistä. Tällä hetkellä yhtä suurta huvitusta aiheuttaa vastaava sana "lumivaippa": "maa peittyi valkoiseen lumivaippaan...". Todella hauskaa, jos on tarpeeksi pieni.


Tarvikkeet:

Taustapaperi Jenni Bowlin, tarinointilappu ja tarinointilapusta leikattu valokuvakehys Making Memories. Pahvikoristeet ja kukka sekä jämäkirjaimet oman askartelukaapin uumenista.

Leimasinten kaivertaminen (jatkuu)

Pääsin tänään kokeilemaan itselleni uutta leimasintenkaiverrusmateriaalia, jonka nimi on Mastercarve. Sen valmistaja on Staedtler, joka ainakin minulla herättää voimakkaita mielikuvia koulunaikaisista lyijykynistä... Mastercarve on todella paksua, pehmeän pyyhekumin kaltaista materiaalia, ja pakkaus väittää "Cuts like Butter". No niin todella tekee: aiempiin kokeiluihini verrattuna tätä oli todella helppo leikata. Ehkä jopa liian helppo.

Samoin kuin aikaisempien materiaalien kanssa, piirrän ensin kuvan, josta haluan leimasimen ja sitten leikkaan kuvan ulkoreunat erittäin terävällä veitsellä. Seuraavaksi leikkaan kuvaa ympyröivän alueen matalammaksi, poistan ylimääräisen ja leikkaan leimasimen irti.


Valmis lintuleimasn oli kaiverrusvaiheessa tuossa oikealla näkyvässä kohdassa. Ehkä valokuvasta näkee myös kuinka paksua Mastercarve oikeasti on? Paksuus voi osoittautua ongelmaksi tasaisen leimausjäljen suhteen. Eniten minua mietityttää Mastercarven mahdollinen murenevaisuus. Tuo leimasinkuvissa näkyvä pieni vaalea kaari syntyi, kun kynteni vahingossa painoi jäljen materiaaliaan. Sama ei olisi ikinä mahdollista kovemman kaiverrusmateriaalin kanssa, jota toisaalta on vaikeampi työstää. Aika näyttää, miten Mastercarvesta tehdyt leimasimet säilyvät käytössä ja mikä materiaali on "minun juttuni".


Koska leimasimeen päätynyt ylimääräinen jälki häiritsi minua, päätin tehdä myös koristeita, jotka näkyvät ylimmässä kuvassa. Niissä jälki jää piiloon. Leimasin linnun, päällystin sen kaksipuolisella teipillä, leikkasin ääriviivoja pitkin paperista ja päällystin glitterhileellä. Lopuksi vielä "kiinnitin" hileen ohuella kerroksella koholakkaa, jotta se ei varise ympäriinsä.

Olisi ihana kuulla muiden kaiverruskokemuksia. Oletko kokeillut?

Aina ei onnistu

Viikonloppuna tein yhden onnistuneen, helposti syntyneen sivun ja toisen, joka ei meinannut millään asettua mieleiseksi. Tämä on se toinen. Halusin kuitenkin osallistua Craftican haasteeseen, joten tässähän tämä. Aina ei onnistu... Ehkä ongelmia aiheutti se, että halusin mahduttaa 8,5*11 tuumakoon sivuun kolme lähes normaalikokoista valokuvaa tai ehkä se oli "muisto muistossa" eli pääsylipun käyttäminen osana skräppäystä, joka ei ole tapojeni mukaista. Tai sitten joskus sivut syntyvät helposti, joskus eivät.


Tekstistä olen sensuroinut ystäväni nimen. Otsikko viittaa kyvyttömyyteeni tunnistaa lintuja. Sivussa on käytetty runsaasti akryylimaaleja, ja tarkoituksellisen ronskilla kädellä. Mukana on myös yksi sulka :) Toivottavasti pian on aikaa kunnon blogikierrokselle, olen taas ihan jäljessä kaikista ihanuuksista, joita muut ovat tehneet.


Tarvikkeet:

Taustakartonki Core'dinations, käytetty myös Bazzillin "peilipintaista" kartonkia, joka käsitelty akryylimaalilla. Sivussa käytetty akryylimaalia muutenkin runsaasti. Aakkostarrat American Crafts ja Dymo. Punaiset tarrat Basic Grey. Muut tarvikkeet oman askartelukaapin uumenista.

Taas twistaten

Inspiroidu-blogin twistausuudistus on ollut ainakin minulle mieluinen; kiva soveltaa sivupohjaa, vaikka aina sitä hiukan muokkaakin. Tämän verran sivupohjan soveltamista mahtuu toivottavasti haasteen raameihin. Sivun tekeminen oli tällä kertaa helppoa. Valmista tuli alle tunnissa idean saamisesta, lopputulos näyttää siltä mitä toivoinkin ja pääsin skräppäyksen kautta myös käsittelemään tunteitani eli omaa luonnettani ja sitä, miten todennäköisesti itsekin toimisin, jos olisin leikki-ikäinen taapero. Siis juuri sitä, mikä skräppäyksessä on parasta! Viikonloppuna syntyi myös huomattavasti hitaammin ja takkuavammin valmistuneita sivuja, joissa ei oikein mikään ole kohdallaan, mutta niistä lisää myöhemmin.


Nuo vihreät ympyrät on leikattu kuviopaperista, leikkasin niitä tarkoituksella useissa eri kokoluokissa. Käytin osan ympyröistä myös toisin päin eli valkoista puolta ja musteita/liituvärejä hyödyntäen. Myös keskiosan valkoinen ympyrä on saman kuviopaperin taustapuolta. Ympyröiden keskiosissa on sekalaisia koristeita, joista osassa on myös hyödynnetty siirtokuvien jämiä.

Sain tänään tunnustuksen, Maritalta. Nämä lämmittävät aina sydäntä, vaikka en tällä kertaa tunnustusta heti eteenpäin jaakaan. Kiitos, Marita! Lupaan saman tunnustuksen jo etukäteen blogistille, joka keksii halloweennaamiaisiin liittyvän askarteluidean (siis nimenomaan pukeutumiseen). Hmm...


Tarvikkeet:

Taustapaperi Basic Grey, vihreät ympyrät ja sivun valkoiset osat leikattu Scarlet Limen kuviopaperista. Aakkostarrat American Crafts, valkoinen pallonauha Bazzill (onko?), alempi nauha löytö sisustusliikkeestä. Hyödynnetty eri värisiä musteita/liituvärejä sekä oman askartelukaapin koristerippeitä (itse tehty/Jenni Bowlin/Amy Butler/EK Success/kreppipaperia jne.)

Scrapbook-albumit ja muovitaskukysymys

Kuten monet muutkin skräppääjät, käytän nykyään American Craftsin d-ring -albumeita, joissa sivujen järjestystä on helppo vaihtaa ja sivuja on helppo lisätä. D-ring -albumin renkaat napsahtavat auki ja kiinni kuin missä tahansa normaalissa mapissa. Sivut laitetaan muovitaskuihin, joissa on jo valmiiksi reiät renkaita varten. Mikä kivinta, samaan albumiin saa sekä 12*12 ja 8,5*11 -tuumakoon sivuja, koska muovitaskuja on monessa koossa.

Minulla on kuitenkin tähän liittyvä avoin kysymys eli yksittäisten sivujen taustapuoli. Läpinäkyvässä muovitaskussa taustapuolikin näkyy, ja pihinä skräppääjänä sivujeni tausta on useimmiten samanlainen kuin kuvassa: leikelty ja monivärinen. En rakenna sivua kokonaisen kartongin tai kuviopaperin päälle, vaan yhdistelen palasia ja leikkaan tarvittaessa ylimääräiset talteen.

Pitäisikö taustapuoli peittää valmiin albumin scrapbook-sivuissa ja jos, niin miten?

Skräppäysristeilyllä useimmat taisivat sanoa, että lopulta sivuja on kuitenkin molemmin puolin muovitaskua eli tausta peittyy sitä kautta. Eikö se kuitenkin vaikuta sivujen järjestämisen helppouteen eli purkamista ja siirtämistä tulee enemmän siihen asti, että albumi on valmis?

Itse taidan loppuun asti haluta pitää sivut yksipuolisina eli vain muovitaskun toisella puolella, jos kyse ei ole selkeästä kokonaisuudesta tai aukeamasta. Tähän vaikuttaa omien sivujeni kerroksellisuus eli en halua samaan muovitaskuun liikaa runsaita yksityiskohtia molemmin puolin, jotta sivut eivät "painu kasaan". Miten te muut olette ratkaisseet tämän? Miltä sivujesi taustapuoli näyttää?

"Väärälle puolelle"

Herneämpärissä oli inspiroivia ohjeita chipboardin eli kuvioidun pahvin "väärälle puolelle" leimaamisesta. Hassua, että tuotakaan ei ole itse tullut ajateltua; totta kai kuvioimattoman puolen voi myös hyödyntää. Pahvikuviot myydään yleensä isoissa pakkauksissa ja väkisinkin kaappeihin jää ajelehtimaan yksittäisiä, tarpeettomia kuvioita. Näihin kokeiluihin kului niistä ainakin muutama.

Tein pari pakettikortin kokoista joulukorttia. Tuon ylimmän kortin pahviympyrän "oikea puoli" on kiiltävän vihreä eli se sopii jouluteemaan sitäkin kautta. Lehtileimasin on Basic Greyn. Ihan alimmassa kuvassa vilahtaa saman pakettikortin sisäpuoli, tuo, jossa on kalenteri.


Tein myös pari scrapbooking-käyttöön joskus myöhemmin tulevaa kokeilua eli leimasin pahvikuvioiden "väärälle puolelle" tarinointilappuja. Pahvin paksuus tuo sivuihin mukavasti kolmiulotteisuutta.


Lopulta tein pakettikortteja ihan muuten vaan. Anteeksi muuten ajoittainen hiljaisuus: tuntuu, että viime aikoina olen käynyt usein lukemassa kiinnostavia blogitekstejä ilman, että olen jättänyt kommenttia tai kierros on jäänyt väliin kokonaan. Syksyn pimeys ja arjen kiireet meinaavat välillä viedä kaiken askarteluajan, mutta ihanaa tämä joka tapauksessa on, kun ehtii! Ja jokaista saamaani kommenttia arvostan. On niin kivaa, kun voi höpistä yhdessä askartelujuttuja :)

Tikusta asiaa

Pääsin eilen skräppäämään hyvässä seurassa, ja samalla syntyi sivu, jolla osallistun Inspiroidu-haasteeseen. Puuta tässä tosin on vain vähän, yksi grillitikku, mutta porttiaiheinen paperi liittyy tavallaan puuteemaan. Jäätelötikuistahan olisi voinut itse rakentaa portin.. Olen puun käytön suhteen aika epäröivä, koska puussa on ymmärtääkseni ligniiniä, joka pitkällä tähtäimellä uhkaa valokuvien säilymistä.


Kuvien sensurointi vie aina osan sivun lumosta, mutta kuvitelkaa ylimpään valokuvaan erittäin innostunut ilme. Otsikko on "Liian jännittävää" ja tässä sivussa on taas paljon itse tekemiäni kukkia ja lehtiä. Olen todella ihastunut tuohon Priman aitapaperiin, etsin sitä jo Tukholmasta. Ja itse tehdyt koristeet ovat edelleen se "oma juttuni", en osaa kuvitella skräppäystä kokonaan ilman niitä.

Tarvikkeet:

Reunuksia kiertävä aitapaperi Prima (käsitelty punertavalla ja harmaalla musteella sekä paperin vanhentajalla), käytetty myös lilaa taustapuolta. Sisempi vihreä, kankaanomainen paperi myös Priman. Aakkostarrat American Crafts, runsaasti leikattuna. Aakkossiirtokuvat Heidi Swapp. Tarinointilappu ja valokuvan palloreunus Making Memories, molempia käsitelty musteella. Oikean ylänurkan kimaltava koriste Basic Grey, kaikki lehdet ja kukat itse tehtyjä.

Leimasinten kaivertaminen

Vai olisikohan pitänyt otsikoida "aina ei voi onnistua"? Ihailen todella paljon taidokkaita, itse kaiverrettuja leimasimia, ja jonkin aikaa sitten sain idean, että haluaisin itsekin kokeilla. Innostusta lisäsi japanilainen askartelukirja, joka on hieman samantyyppinen kuin tämä.

Ensimmäiset kokeilut olivat melko katastrofaalisia. Nyrhin sellaisella kuperalla, kaivertamiseen tarkoitetulla välineellä pyyhekumia ja jälki oli kamalaa. Täysin en kuitenkaan ole luopunut toivosta, sillä olen hyväksynyt, että itse kaivertaen leimasimista tulee helposti hiukan naiivistisen näköisiä ja se on osa niiden lumoa. Lisäksi luovuin siitä kuperasta työkalusta ja siirryin käyttämään pelkkää superterävää veistä.


Materiaalina olen käyttänyt leimasimien tekoon tarkoitettua Speedy Carvea, jota myydään eri kokoisina levyinä. Sen valmistaja on Speedball. Kaivertamiseen on myös muiden valmistajien materiaalia, ja haluaisin tulevaisuudessa kokeilla useampaa. Linokaiverruksesta tutun linoleumin olen hylännyt, sillä mielestäni sen kaivertaminen on kaikkein tapaturma-altteinta (linoleum on kovempaa kuin monet muut materiaalit). Ihanteellista olisi löytää sopiva materiaali- ja tarvikeyhdistelmä omalle "kaiverruskäsialalle": jotkut käyttävät enemmän voimaa, jotkut vähemmän, osa tykkää kaivertaa kuperalla välineellä, osa veitsellä.


Itse asiassa sekä veitsi että kupera väline, joita olen käyttänyt, on oikeasti tarkoitettu hedelmänkaiverrukseen. Ne olivat valmiiksi käytettävissä ja ilmaisia, ja kun kokeilee jotain ensimmäisiä kertoja, ei halua tehdä suuria investointeja. Jos kaivertaminen kiinnostaa, kannattaa aloittaa omasta keittiöstä tai työkalupakista. Materiaalina voi käyttää aluksi normaalia pyyhekumia tai vaikka raakaa perunaa. Kokemuksen äänellä: kannattaa aina kaivertaa poispäin itsestä ja omista käsistä, sillä välineet ovat teräviä.

Tunnustus

Ninarsku muisti minua tunnustuksella, johon liittyi myös, Ninarskua lainatakseni, haasteenpoikanen.

Pitäisi kertoa seitsemän asiaa minusta, joita muut (ainakaan suurin osa muista) eivät tiedä. Päätin kertoa scrapbook- ja askarteluaiheisia juttuja. :)

1. Nykyinen harrastukseni juontaa juurensa lapsuuden paperinukkeharrastukseen; olen tykännyt paperisilpusta ja kuviopapereista jo nuorella iällä.

2. Jos olisin löytänyt skräppäysharrastuksen jo teini-ikäisenä, sivuni olisivat olleet todella erinäköisiä kuin nyt: paljon tummempia.

3. Olen nuorempana viettänyt paljon aikaa pimiössä kehittäen itse valokuvia. Se oli kivaa, kuin taikuutta. Ehkä osaisin edelleen, jos olisi mahdollisuus.

4. Omistin ennen digikameroiden aikaa järjestelmäkameran, mutta myin sen lopulta pois. Valokuvauksen tekninen puoli ei ole "oma juttuni". Valokuvat ovat minulle keino dokumentoida arkea ja helppous kiehtoo.

5. Skräppäysharrastukseni on ollut pitkälläkin tauolla: puoli vuotta taitaa olla pisin tauko. Tauon aikana tein jonkun verran digisivuja.

6. Viivotin tai lyijykynä eivät kuulu askarteluvälineisiini, enkä koskaan ole kirjoittanut scrapbook-sivun tekstiä tietokoneella, jos kyse on ns. paperisivusta.

7. Olen tämän vuoden puolella menossa amerikkalaisen ystäväni luo käymään, ja mietin parhaillaan, millaisia skräppäysmahdollisuuksia matkalla voisi olla.

Haastan vuorostani Lehtipollon ja Lintsin.

Aukeaman täydeltä

Craftican haaste pyysi aukeamaa. Se oli minulle erittäin tervetullut haaste, sillä skräppään lähes aina yksittäisiä sivuja (tai kokonaisia albumeja), tosi harvoin nimenomaan aukeamaa eli kahta samankokoista sivua, jotka muodostavat selkeän kokonaisuuden.

Tällä kertaa otin kaksi 12*12 tuumakoon sivua, ja erityisenä haasteena kielsin itseltäni kuviopaperin käytön kokonaan. :) No, vähän onnistuin ujuttumaan yhteen koristeeseen. Kivaa oli ilman kuviopaperiakin ja nimenomaan aukeaman tekeminen virkisti. Aukeamaa oli tosin lähes mahdoton kuvata. Jaoin sivut niin, että yksi kuva jatkuu molemmilla puolilla. Ehkä tästä saa selvää?


Aika harvinaista ja kivaa, että teen seitsemän valokuvan sivukokonaisuuden. Olen aika innostunut Tukholmasta ostamistani pilkullisista höyhenistä :)


Tarvikkeet:

Vaaleansininen ja punertava kartonki Core'dinations, kohokuvioitu kartonki Bazzill. Aakkostarrat American Crafts (runsaasti leikeltynä) ja Doodlebug, leikelty tekstipalkki Making Memories. Paljon pitsiä, siksaknauhaa ja muotoonleikattuja valkoisia Bazzillin paperisuikaleita. Yksi höyhen Tukholmasta sekä itse tehty kukkakoriste, jossa mm. tylliä ja huopaa. Priman tähtiä ja mustia siirtokuvia, joiden valmistaja on jo unohtunut.

Ensimmäiset joulukoristeet

Televisiota katsellessa olen väkertänyt ensimmäiset joulukoristeet odottamaan. Näihin on käytetty kreppipaperia, Tukholmasta löytynyttä kuviopaperia, pitsiä, samettinauhaa ja kimalleliimaa. Ovat sopivan kotitekoisen oloisia ja vintage-henkisiä. Olen aina salaa kadehtinut perheitä, joissa on säästynyt esimerkiksi 20-luvun joulukoristeita.. Pitää tavoitella vastaavaa tunnelmaa itse, kun aitoja ei ole tallella.

Inspiroiduin twistaamaan

Uudistunut Inspiroidu-haaste sai vähäksi aikaa miettimään. Elokuvasitaatit eivät ole minulle kovin luontevia, vaikka elokuvista paljon pidänkin. Halusin silti osallistua twistaten eli valmista sivupohjaa hyödyntäen. Päädyin skräppäämään itselleni vaikeasta asiasta eli yllättävästä tapaturmasta, joka tapahtui joitakin kuukausia sitten. Otsikon nappasin Almodovarin elokuvasta "Naisia hermoromahduksen partaalla" (lue "nainen hermoromahduksen partaalla" eli minä sillä viikolla, kun tapaturma oli).


Teknisesti sivussa ei ole mitään uutta. Leikkasin perhoset Bazzillin peilimäisestä, hopean värisestä kartongista, jotta ne tavallaan muistuttaisivat kiiltävyydeltään rikkoutunutta lasia. Mukana on myös itse tehtyjä kukkia ja muokattuja aakkosia: värjäsin ne ruskealla tussilla, jotta eri värisistä aakkosista tulisi edes vähän yhteneväisiä.

Myös mustakuvioisen kalvon käyttö liittyy sivun aiheeseen ja kalvosta sain idean piirtää kiehkuroita alakulmaan. Mikä on hyvä suomenkielinen vastine sanalle "doodling"? Raapustelu? Seuraavalla kerralla toivottavasti skräppään jostain pirteämmästä aiheesta.

Tarvikkeet:

Taustapaperi Basic Grey, kuviopaperi K & Company. Aakkoset American Crafts (Getty) muokattuna. Tarinointilappu Making Memories, tarinointilapun kukkien päällä vihertäviä paperisuikaleita. Perhoset ja vaaleat muotoonleikatut suikaleet Bazzill. Siirtokuvat Basic Grey ja Cosmo Cricket. Kalvon valmistajaa en muista. Käytetty taas runsaasti eri värisiä musteita ja kyniä.

Lehtiä, lehtiä

Skräppäysristeilyn jälkeinen viikko on sujunut askartelun osalta erittäin rauhallisissa merkeissä. Lehtiä olen kuitenkin tehnyt koristeiksi, sillä itse tekemäni kukat kaipasivat seuraa. Lehtiin minulla ei ole ohjetta, ihan improvisoiden mennään. Rohkaistuin kuitenkin käyttämään myös huopaa (kiitos Tampereen junaseuralle :). Luontevimpia lehtimateriaaleja minulle ovat edelleen Glimmer Mistillä värjätty suodatinpaperi tai tavallinen kartonki, johon leikkaamisen ja taittelun jälkeen käytän myös vihreää mustetta. Jos jossain on hyviä lehtiohjeita tai -ideoita, vinkatkaa!